Gone surfin'

G'daymites!
Eilen sain taas yhen asian elämänmittaiselta to do-listalta ruksattua, nimittäin pääsin vihdoin kokeilemaan surffausta. Matka tonne oli kyllä yhtä helvettiä. Queenslandin reittiopasta vastaava oli sitä mieltä, että mun kannattaa matkustaa viidellä eri bussilla ja kahdella eri junalla tonne Gold Coastin The Spit -rannalle. Noh, koska se yleensä on oikeessa ja neuvoo parhaat reitit lähdin seikkailemaan sen opastuksella. Ei tosiaan ois kannattanut, kun tiiän että ton matkan taittaa yhdellä bussilla ja junalla kaikkein helpoiten (ja nopeiten). Loppujen lopuksi taitoin vikan välin matkastani taksilla, koska Australian julkinen liikenne ei vaan toimi. Osaan varmasti taas arvostaa julkisia kun pääsen joudun takaisin Helsinkiin!

Kolme ensimmäistä bussimatkaa meni kuitenkin aika nopeasti, koska juttelin koko matkan Suomeen kaikille ihanille! Mun liittymään kuuluu siis täällä myös puhelut Suomeen. Taisin olla vähän excited pitkän puhelun jäljiltä, ja unohdin leimata Go cardin (HSL:n matkakorttia vastaavan) junalaiturilla, ja tottakai mun tuurilla tarkastajat sattu kohdalle ekaa kertaa koko tän reissun aikana. Onneksi ekalla kerralla kun matkustaa pummilla -tai ihan vaan näin rehellisesti unohtaa leimata korttinsa asemalla- ei saa muuta kuin varoituksen. Downside on se, että jos uudestaan jään kolmen vuoden sisällä kiinni samanlaisesta virheestä, mulle napsahtaa 250 dollarin sakko.

Että semmosta...

Noi tarkastajat oli kyllä taas niin hyvä esimerkki australialaisten ystävällisyydestä, ja ihan toista luokkaa kun stadin smurffit! He paljastivat, että olivat lyöneet vetoa siitä minkä maalainen oon. Ensimmäinen arvaus oli ollut Sveitsi, ja toinen veikannut vaan pohjoismaita yleisesti. Ihmettelin miks toinen tarkastajista sanoi ääneen "Swedish!" kun aloin puhumaan (myöhemmin mulle selitettiin, että arvaus oli perustunut siihen, että ruotsalaisilla ei yleensä oo kauheen voimakasta aksenttia, joten otan tän kohteliaisuutena!). Multa pyydettiin henkkareita ton varoituslapun kirjoittamista varten, ja kun annoin mun ajokortin niille, se toinen luki mun kansalaisuuden ääneen ja ne selitti mulle tän koko tarinan :D Noi tarkastajat jäi vielä juttelemaan aika pitkään mun kanssa kun toi virallinen varotuksen antaminen oli alta pois. Höpöteltiin mm. toisen tarkastajan matkoista Norjaan, asioista, joista Suomi on kuuluisa ja must do-jutuista täällä. Tapahtuuko Suomessa tämmöstä muka ikinä?

Toinen mahtava esimerkki näiden ihmisten ihanuudesta tuli heti seuraavassa junassa. Juna oli siis se samainen, jolla olisin voinut matkustaa koko matkan mukavasti Brisbanesta Gold Coastille, ja se olikin pitkän matkan tehneenä tosi täynnä matkustajia. Nerangin aseman jälkeen jokaisella penkillä istui joku. Aina kun pysähdyttiin ottamaan lisää matkustajia kyytiin miehet nousivat seisomaan ja kysyivät kohteliaasti kyytiin tulleilta naisilta ja lapsilta haluaisivatko he päästä istumaan (talk about gentlemen!?)

Parin bussimatkan jälkeen olo oli kun Sabilla Viidakon Tähtösten finaalissa ("emmä tajuuuuuuuu!"), joten soitin taksin, jolla pääsin vihdoin määränpäähäni melkein neljän tunnin matkustamisen jälkeen (autolla matka taittuisi tunnissa). Nopeesti soft board kainaloon, rantahiekalla laudan osat ja parit tärkeät termit läpi. Sitten hakattin siinä rantahiekan päällä läpi sitä miten sen seisomaannousu siellä vedessä kuuluis mennä, ja eikun laudan kanssa kylmään mereen! Täytyy kyllä sanoa, että oli kyllä yks mahtavimmista kokemuksista ikinä! Jopa kaikki toi säätäminen julkisen liikenteen kanssa oli sen arvosta. Huono fiilis jäi vaatteiden mukana rannalle, ja meressä oli hymyilevä Martsa bikineissä. Aluks vähän ehkä maistelin merivettä ja hiekkaakin, mutta muutaman yrityksen jälkeen pääsinkin jo seisomaan laudalle, ja onnistuin ratsastamaan aallolla ihan rantaviivalle asti! Oli kyllä niin siistiä ettei oikeen ees pysty selittämään... Tääl onkin sanonta et 'only surfers know the feeling', ja vaikka oon hyvin tietoinen siitä, että toi mitä mä tein ei oo vielä surffausta puhtaimillaan, väitän silti et pääsin vähän sisälle tohon sanontaan! Kauhee into olis vaan päästä uudelleen laudalle! Ei tarvii kyllä enää miettii mihin sitä palkkansa laittais... :)

Tuolla mä surffasin ton "sillan" vasemmalla puolella :)

Surffitunnin jälkeen jäin hetkeksi the Spitin beachille tsekkailemaan meininkiä ja syömään eväitä. Päätin, etten halua lähteä vielä kotiin, enkä matkustaa miljoonalla eri bussilla. Niimpä reippaana kävelin koko matkan the Spitiltä Surfers Paradiseen rantaa pitkin aina välillä pysähdellen syömään, juomaan, ottamaan kuvia tai ihan vaan juttelemaan rentojen aussien kanssa! Matkaa oli siis 7km enkä edes tiedä kauan mulla meni aikaa kun ei ollut mitään tarvetta olla tietoinen kellonajasta.

Surfers Paradisen hotellit näky jo kaukaa kun kävelin tuolla täydellisyydessä

 Surfers Paradiselta alkaa pitkä ostoskatu, ja ensimmäinen stoppi oli Starbucks <3 Ei varmaan yllätä ketään joka mut tuntee, että nappasin vanilja latten käteen ja suuntasin takas rantsun tuntumaan nauttimaan täysin ansaitusta kaffesta. Parin tunnin haaveilun ja tutkiskelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että aika lähteä kotiin ja pääsinkin suht mukavasti kotiin.

Perfect view

Tuli aika paljon nyt tekstiä ja vähän vähemmän kuvia tähän postaukseen, että lukee kuka jaksaa (luotan suhun äiti!) Mutta ehkä ihan kiva, että voi itse tulla täältä joskus vuosien päästä tsekkailemaan missä on tullut seikkailtua, kun varsinaisen päiväkirjan kirjoittaminen on ihan täysin kyllä jäänyt...

Loppuun vielä before and after kuvat samalta päivältä. Tuli vissiin vähän brunaa :D Plus mun hiukset alkaa olla aikalailla valkoset, vaikka tossa jälkeen-kuvassa ei siltä näytä kun ne on suihkun jäljiltä märät.