Marissa Overseas

Tää postaus on ehkä tietyllä tavalla jatkoa  tälle aiemmalle postaukselle , jossa pohdin Hongkongin ja Suomen eroja. Varsinaisia kulttuurishokkeja täällä ei ole tullut, ja siihen auttoi varmasti se, että Aasiassa ja Hongkongissakin oli tultu reissailtua useamman kerran aiemmin. Muutamia kummastuttavia juttuja on kuitenkin tullut vastaan. 1. Shampoonainen Meillä on täällä asuntolalla ihana paikallinen siivoajanainen, joka osuu joka ikinen aamu mun aamupalahetken aikaan keittiöön siivoamaan. Naurattaa jo pelkästään se, että ihan sama olenko siellä ennen aamuseitsemää vai vasta 12 maissa, niin hän ilmestyy sinne hetken kuluttua myös. Siivoaja ei puhu kuin kantoninkiinaa, joten kommunikointimme on lähinnä tervehdysten sanomista. Välillä hän saattaa kysyä minulta jotain kiinaksi ja osoittaa vaikka ruokaani samalla. Olen alkanut vastailemaan hänelle suomeksi, sillä se menee aivan yhtä mainiosti perille kuin englantikin. Eli ei laisinkaan. Hän on kuitenkin ihanan positiivinen j...

Jee paljon pyydetty toivepostaus vihdoin täällä! (Eli äiti kertoi, että siltä on kysytty tätä joskus.) Ainakin Haaga-Heliassa kevään vaihtoon haetaan jo vuotta aiemmin. Kun hain vaihtoon, listasin viisi koulua hakukohteikseni. Ensimmäisenä minulla oli Hongkong ja muut kohteet olivat muistaakseni eurooppalaisia kouluja, sillä halusin kouluun, jossa voi opiskella journalismia ja viestintää. Esimerkiksi Etelä-Korea olisi kiinnostanut muuten, mutta en halunnut opiskella vain korealaista kulttuuria tai muita vapaavalintaisiin sisällytettäviä opintojaksoja. Syksyllä sain tiedon siitä, että mut oli valittu Haaga-Helian puolesta opiskelijaksi tänne Hang Seng University of Hong Kongiin. Kouluhan oli vielä Hang Seng Management College siinä vaiheessa, kun hain tänne, mutta siitä tuli Hongkongin 11. yliopisto loppuvuodesta. Lokakuussa oli vaihtoinfo, jossa saimme tietää tarkemmin, miten vaihtoon hakeminen käytännössä menee. Meille painotettiin, että vaikka emme olisi vielä saaneet hakupape...

Multa kysellään aika paljon sitä, millaista koulunkäynti täällä on. En voi tietenkään kirjoittaa yleispätevää tekstiä tästä, mutta höpöttelen nyt siitä, miten viestinnän opiskelu Hang Seng University of Hong Kongissa eroaa journalismin ja viestinnän opiskelusta Haaga-Heliassa. Läsnäolo Ehkä isoin ero täällä on se, että luennoilla on vaatimuksena 100-prosenttinen läsnäolo. Käytännössä se tarkoittaa, että vähintään 80 prosenttia luennoista on oltava paikalla, tai muuten ei pääse lopputenttiin. Ja kurssia ei pääse läpi, ellei osallistu lopputenttiin. Lukukauden aikana on noin 11 oppituntia, eli yhteensä kaksi kertaa voi olla poissa. Poissaoloja ei saa olla enempää, vaikka olisi kipeänä ja toisi lääkärintodistuksen. Useampikin opettaja on käskenyt oppilaita kouluun kipeinä – kehottanut vain ottamaan särkylääkkeitä, tulemaan paikalle ja tekemään parhaansa. Opettajat itse tulevat myös kipeinä kouluun, sillä sairaslomaa täällä ei tunneta. Täällä ajoissa oleminen ei ole kovin tär...

Ensimmäinen opiskeluviikko on nyt purkissa ja kaikki on tällä hetkellä tosi sekavaa. Oon ens viikolla luultavasti vähän fiksumpi koulun kanssa, mutta tässä nyt ekan viikon fiiliksiä ja kivoja kuvia, joilla on hyvin vähän tekemistä tekstin kanssa. Käytiin keskiviikkona laukkakisoissa pilvenpiirtäjien keskellä. Löin myös vetoa ekaa kertaa elämässäni (jos satunnaista lottoamista ei lasketa). Tosin huonolla menestyksellä. Kurssivalinnat Paikalliset opiskelijat tekevät kurssivalintansa eri alustalla kuin vaihto-opiskelijat. Sain käsittämättömän määrän kursseihin liittyviä sähköposteja jo ennen lähtöäni. Meilien tiedot olivat usein hyvin ristiriitaisia. Yhdessä sähköpostissa kerrottiin, ettei kurssivalintoja voi tehdä ennen kuin vasta paikan päällä. Seuraavassa meilissä pyydettiin kuitenkin täyttämään Google Forms -lomake, jonka perusteella lukujärjestykseni tehtiin minulle. Sähköpostiin tuli ennen lähtöäni myös kolme erilaista listaa yliopistoni tarjoamista opintojaksoist...