Millaista opiskelu Hongkongissa on Suomeen verrattuna?

Multa kysellään aika paljon sitä, millaista koulunkäynti täällä on. En voi tietenkään kirjoittaa yleispätevää tekstiä tästä, mutta höpöttelen nyt siitä, miten viestinnän opiskelu Hang Seng University of Hong Kongissa eroaa journalismin ja viestinnän opiskelusta Haaga-Heliassa.

Läsnäolo

Ehkä isoin ero täällä on se, että luennoilla on vaatimuksena 100-prosenttinen läsnäolo. Käytännössä se tarkoittaa, että vähintään 80 prosenttia luennoista on oltava paikalla, tai muuten ei pääse lopputenttiin. Ja kurssia ei pääse läpi, ellei osallistu lopputenttiin. Lukukauden aikana on noin 11 oppituntia, eli yhteensä kaksi kertaa voi olla poissa. Poissaoloja ei saa olla enempää, vaikka olisi kipeänä ja toisi lääkärintodistuksen. Useampikin opettaja on käskenyt oppilaita kouluun kipeinä – kehottanut vain ottamaan särkylääkkeitä, tulemaan paikalle ja tekemään parhaansa. Opettajat itse tulevat myös kipeinä kouluun, sillä sairaslomaa täällä ei tunneta.

Täällä ajoissa oleminen ei ole kovin tärkeää. Kaikki luentoni alkavat yleensä 10 minuuttia ilmoitettua myöhemmin, sillä opettaja odottaa myöhässä saapuvia ennen kuin aloittaa. Osa opettajista antaa kurssiarvosanaa nostavia lisäpisteitä siitä, jos luennolle saapuu ajoissa, eli silloin kun sen on ilmoitettu alkavan.

Ryhmätyöt

Ryhmätöitä täällä riittää. Melkein jokaisella kurssilla on vähintään yksi ryhmätyö. Ne ovat täällä työläitä, etenkin meille vaihto-oppilaille. Paikalliset ovat melko ujoja, eivätkä välttämättä uskalla puhua englantia. Lisäksi täällä on tyypillistä jättää kaikki viime tippaan. Olen monesti tehnyt oman osuuteni vaikkapa viikko ennen deadlinea (rehellisesti ihan vain ulkomaan matkojen tai Suomi-vieraiden takia) ja huomannut sitten, että muiden osuudet ovat ilmestyneet Google Driveen deadlinea edeltävänä yönä. Ryhmätyöt täällä ovat tavallisesti raportteja ja tutkimuksia, mutta kaikesta pitää pitää myös esitelmä. Opettajat tuntuvat rakastavan niitä täällä.

Eräällä viestinnän luennollani professori kertoi, että hongkonglaiset tykkäävät ryhmätöistä, mutta länsimaalaiset eivät. Sitten hän teki pienen gallupin luokassa ja yllättyi, kun paikalliset ilmoittivat itseasiassa vihaavansa ryhmätöitä. Hän lupasi muuttaa kurssin tehtäviä ensi vuodelle niin, että ryhmätöitä on vähemmän. Se ei lohduttanut kurssilla nyt olevia opiskelijoita.

Esitelmät

Kuten sanottu, esitelmiä täällä pidetään ja paljon. Kaikissa luokissa on mikrofoneja, joihin esitelmää pitävät usein pälättävät. Mullekin on tarjottu sellaista, mutta oon todennut että pärjään hyvin ilmankin kuuluvan ääneni takia. Osa opettajistakin käyttää mikrofonia luennoidessaan.

Yliopistotason esitelmät täällä ovat hyvin samanlaisia kuin Suomessa ala- tai yläkoulussa pidetyt esitelmät. Dioja on kymmeniä, kaikki teksti kirjoitetaan dioihin, lopussa on yksi dia lähteille ja esitelmän pitäminen on kaikkea muuta paitsi mukaansatempaavaa. Yhdellä luennollani kahdeksan ryhmää piti esitelmän samasta aiheesta. Yhden esityksen maksimipituudeksi oli annettu 10 minuuttia, mutta kun yhden ryhmän esitelmässä saattoi helposti olla 50 diaa ja kaikki kohdat luetaan sellaisinaan, voitte arvata, että aikaa kului hieman enemmän kuin kymppiminsa. Diat ovat täynnä pikkuriikkistä tekstiä, koska paikallisilla on jostain syystä tarve oksentaa kaikki mahdollinen tieto dioihin.

Jos esitelmää pidetään ryhmänä, muu ryhmä saattaa seistä puhujan kanssa luokan edessä, mutta höpöttää keskenään jostain täysin muusta kuin esitelmän aiheesta. Välillä, kun ryhmä esittelee vaikkapa Word-muotoista raporttiaan, 10-sivuinen raportti luetaan sanasta sanaan puhelimen näytöltä, samalla kun sama Word-tiedosto on heijastettu valkokankaalle kaikkien nähtäväksi.

Suomessa annetaan monesti aplodit esitelmien jälkeen. Täällä saatetaan antaa aplodit esimerkiksi neljälle ryhmälle tai puhujalle kerrallaan. Kaikki käyvät pitämässä esitelmänsä, eikä niiden jälkeen saa taputtaa, vaan opettaja kertoo kun taputetaan kaikille edellisille puhujille. Vasta sitten seuraavat neljä ryhmää pääsevät pitämään esitelmiään.

Snapchatista löytyi fiiliksiä erään luennon jälkeen...

Arviointi

Kurssiarvosanat annetaan yleensä kolmen tai neljän tehtävän perusteella. Joillain kursseilla pidetään pienimuotoinen tentti joka viikko, mutta mulla ei (onneksi) ole sellaisia kursseja. Mun kursseilla, enkun puhekurssia lukuun ottamatta, arvosanat muodostuvat yhdestä ryhmätyöstä, yhdestä yksin tehtävästä esseestä tai raportista, lopputentistä tai -työstä ja tuntiaktiivisuudesta. Enkun kurssilla arvosana tulee kolmen erilaisen puheen pitämisestä ja yhden luokkakaverin puheen analysoinnista.

Esseet ja raportit ovat täällä laajempia kuin Haaga-Heliassa. Yleensä meille kerrotaan maksimisivumäärä, joka on mun kursseilla kahdeksan ja 30 sivun väliltä. Kahdella kurssillani teemme käytännössä opinnäytetyötä vastaavan tehtävän. Vaikka teemmekin sen ryhmissä, työmäärä on valtava. Silti se muodostaa loppuarvosanasta vain 30 prosenttia kummallakin kurssilla.

Edellisten vaihtareiden mukaan Hongkongissa on helppoa saada hyviä arvosanoja. Arvostelu on kuulemma löyhempää kuin länsimaissa.

Muita huomioita opiskelusta Hongkongissa

Esitelmiä lukuun ottamatta tykkään opiskelusta täällä enemmän kuin Haaga-Heliassa. Etenkin viestinnän kurssit täällä ovat paljon ammattitaitoisempia ja kaikin puolin parempia kuin Suomessa käymäni viestinnän kurssit. Täällä professori on todella perillä siitä, mitä opettaa. Välillä huomaan kulttuurieroja, mutta koska professori on opiskellut tutkintonsa Yhdysvalloissa, hänellä on paljon myös jokseenkin länsimaalaisia ajatuksia ja näkemyksiä.

Omien kurssieni perusteella tuntuu, että opettajat vaativat täällä opiskelijoilta paljon enemmän kuin Suomessa. Etenkin viestinnän luennoilla, joissa keskustelemme paljon, professori haastaa ja yrittää jopa provosoida meitä keskustelujen aikana.

Opettajia ei yleensä ole syytä kyseenalaistaa, eikä ilmapiiri ole yhtä keskusteleva kuin Suomessa. Toki tämä riippuu paljon opettajasta.

Saamme päivittäin sähköpostin, jossa on lueteltuna kaikki mediat, jossa koulu on mainittu jotenkin. Osa uutisista laitetaan lisäksi koulun seinälle kaikkien nähtäväksi.

Suomessa opiskelijoille annetaan paljon enemmän vastuuta. Toisaalta tää ero ei tunnu olevan pelkästään Suomen ja Hongkongin välillä, vaan myös esimerkiksi ranskalaiset on olleet ihmeissään siitä, miten vapaasti suomalaisissa korkeakouluissa saa touhuta. Tuntuu, että suomalaisten ja ranskalaisten koulutehtävät ja vaatimukset ovat jokseenkin samankaltaisia, mutta meille ei jostain syystä tarvitse viilata pilkkua yhtä paljon, ja opettajat uskaltavat antaa meille hieman enemmän siimaa toteutuksen suhteen.

Täällä saamme usein hyvin tarkat ohjeet siitä, miten tehtävät tai vastaukset tulee antaa, eikä tulkinnan varaa juuri jätetä. Tätä kirjoittaessani istuin kolmen tunnin luennolla siitä, miten asentaa ohjelmistoja, joita osa opiskelijoista tulee tarvitsemaan kurssin lopputyötä varten. Luento pidettiin kiinaksi. Opettaja käänsi vierasluennoitsijan kantoninkiinaksi pitämän puheen englanniksi mulle ja kahdelle mandariinikiinaa puhuvalle opiskelijalle. Tosin hän tuli myös luennon aluksi kertomaan, että voin lähteä luennolta jos haluan, koska en tule lopputyössäni luultavasti tarvitsemaan näitä ohjelmistoja. Ja jos tarvitsisinkin, samat ohjeet voi katsoa netistä. Siellä mä kuitenkin istuin jostain syystä. Eturivissä.

Tunneilla on sinänsä samanlainen meno kuin Suomessakin. Osa on kiinnostuneita siitä, mitä opettaja luokan edessä hölisee. Suurin osa ei. Vieressäni, siis eturivissä, istui paikallinen jäbä, joka kyllä latasi ohjelmistoja läppärilleen, mutta hänellä oli sylissään iPad, josta hän katsoi samaan aikaan CS-videoita kuulokkeet korvillaan. Täällä monet myös nukkuvat luennoilla. Eväät on viety täällä uudelle tasolle Suomeen verrattuna. Suomessa luennoilla syödään yleensä leipää tai muuta pientä evästä. Täällä eväinä näkyy usein kokonaisia kanoja, nuudelikeittoja tai valtavia annoksia possua ja riisiä.

Ehkä isoin ero on kuitenkin se, että täällä koulu maksaa. Paikalliset opiskelijat maksavat tutkinnostaan kahtena ensimmäisenä vuonna noin 9000 euroa/vuosi. Kahtena viimeisenä vuonna tutkinto maksaa melkein 10 000 euroa vuodessa. Ulkomaalaisille opiskelijoille tutkinnon hinta on ensimmäiselle kahdelle vuodelle noin 13 100 euroa ja sen jälkeen lähes 15 000 euroa per vuosi. Mä oon siitä onnekas, etten maksa lukukausimaksuja tänne, koska Hang Seng University on Haaga-Helian yhteistyökoulu. Tai ainakin oli. Jostain syystä Hang Seng University oli kadonnut kokonaan Haaga-Helian vaihtokohteiden listalta.

Täällä yliopisto järjestää tapahtumia meille, kun taas Suomessa sama homma on lähinnä ainejärjestöjen harteilla.

P.S. Päätin lähteä luennolta loppujen lopuksi kuitenkin kesken, kun en keksinyt enää, miten olisin voinut tappaa aikaa.