Marissa Overseas

Hihi, onnellinen tyttönen kirjoittelee täällä zumban jälkeen! Oon aina tykännyt siitä, mutta täällä se on vielä ihan toista luokkaa kun Suomen tunnit. Oon aika ahkerasti käynyt ympäri Helsinkiä eri paikoissa zumbailemassa ja oon tullut siihen lopputulokseen, että oikeesti hyvät ohjaajat pystyy laskemaan yhden käden sormin. Täällä en oo kauhean monen ohjaajan tunteja testannut, ja syy siihen on simppeli; oon löytänyt maailman parhaan zumba-koutsin! Tänään tunnilla vedettiin jotain hiphop-shakeshakeshake -biisiä ja yhtäkkiä se ohjaaja oli käskenyt mut sinne lavalle sen kanssa! Vedin sen biisin siellä ihan täysillä ja nautin niin paljon! Lopuks mulle hurrattiin ja sain valtavat aplodit, haha never in Finland... Ton biisin jälkeen tsekkasin missä mun sykkeet oli. BOOOOM, uus maksimisyke löyty! 209!! Nyt ansaittu lounas ja sit ryntään kauppaan ruokaostoksille. Have a nice day lovelies!<3 Woopwoop! P.S. Tajusin siellä edessä sheikatessani miten ikävä mulla onkaan omien tuntien o

Liikenne No ensinnäkin liikenne on täällä vasemmanpuoleinen. Se tarkoittaa kuljettavan puolen lisäksi sitä, että ratti on autoissa eripuolella. Vilkku ja pyyhkijät ovat päinvastaisilla puolilla rattia kuin mihin Suomessa olen tottunut, ja tämä aiheutti hieman ongelmia alkuun. Mutta uskokaa tai älkää, nykyään "vääränpuoleinen" liikenne sujuu kuin itsestään! Parin ensimmäisen viikon ajan piti todella keskittyä, mutta aika nopeasti homma alkoi luonnistua! Liikenneympyrät ajetaan täällä myötäpäivään, eli eri suuntaan kuin Suomessa. Yllättävän helposti tämäkin lähti sujumaan kuin itsestään. Tietä ylitettäessä on muistettava katsoa oikea-vasen-oikea, samoin kolmion takaa tullessa. Missä tahansa kohtaa tietä ei saa tehdä u-käännöstä. Autoilijan on löydettävä paikka, jossa sille on oma liikennevalonsa, ja liikennemerkki tekstillä ' u-turn permitted' . Nopeusrajoitukset ovat täällä aikamoisen korkeat. Poikien koululle vievä tie on todella mutkainen ja melko vilkas

Woopwoop! Stereosonic-festarit tulee tänne Brissyyn 7. ja 8. joulukuuta, ja vaikka liput oli aikamoisen kalliit en vaan voinut jättää ostamatta! Tänne tulee siis mm. David Guetta, Alesso, Calvin Harris, Ingrosso, Axwell, Empire of the Sun, Armin van Buuren, Afrojack, Nero, Nicky Romero ja Zedd!! Ja joo, isoimmat nimet oon nähny Suomessa esiintymässä jo aiemmin, mutta ei silti harmita yhtään mennä tsekkaamaan noita uusiks vähän Helsingin festareita isompaan eventtiin ;) Koko esiintyjälista täällä .

Hello! Tosi monet kaverit ja tuntemattomatkin on kysellyt mitä mä oikeestaan teen täällä, mistä mun päivät koostuu ja mitä tarkottaa au pair, joten kelasin nyt tehä pienen postauksen siitä millasta mun arki täällä on. Au pairin pääsääntöinen tehtävä on siis huolehtia perheen lapsista vanhempien ollessa esim. töissä. Suurin osa au paireista asuu perheen kanssa, mutta olen tutustunut myös tyttöihin, jotka asuvat omillaan ja käyvät vain päivisin perheen kotona työskentelemässä. Au pairin tehtäviin voi kuulua myös tietty määrä kotitöitä ja siivoamista. Pojat joista huolehdin ovat jo kahdeksan- ja kymmenenvuotiaat, ja näin ollen melko itsenäisiä. Multa ei myöskään vaadita oikeastaan minkäänlaisia kotitöitä. Pesen vain omat pyykkini ja pidän huoneeni suht' siistinä. Käytännössä kuitenkin pyyhin pöytiä, imuroin ja siistin paikkoja päivittäin omasta tahdostani. Jos au pairin vastuulla on vauvoja tai alle kouluikäisiä lapsia täytyy heistä huolehtia usein koko päivä. Mun onnekseni pojat

Huuuhhhuuuuh... About tunti sitten tulin salilta, heitin avaimet keittiön pöydälle ja olin aikeissa mennä suihkuun. Samassa huomasin kauhukseni, että seinällä ruokapöydän yläpuolella on järkyttävän suuri hämähäkki. Ensin jähmetyin kauhusta enkä tiennyt mitä tehdä. Sitten aloin kiljua täyttä kurkkua. Hämähäkki reagoi ääneen liikahtamalla ja siitä alkoi hysteerinen itku. Hetken kuluttua juoksin huoneeseeni puhelimen kanssa ja paiskasin oven kiinni! Soitin host isälle, ja kerroin itkien mikä kotona odotti toivoen saavani jonkun tuholaistorjunnan numeron. Host isä kyseli naureskellen hämiksen kokoa, ja totesi että taidan olla liian peloissani napatakseni sen kiinni. Puhelun lopettamisen jälkeen purskahdin hysteeriseen itkuun. Olin saanut ohjeet hyönteissuihkeen etsimisestä, oven avaamisesta ja hämähäkin suihkuttamisesta spraylla. Sitten vaan piti toivoa, että toi mun kämmenenkokoinen oksettava karvajalkainen ällötys suuntaisi ulos avoimesta ovesta... Etsin kaapista nilkkurit,

G'daymites! Eilen sain taas yhen asian elämänmittaiselta to do-listalta ruksattua, nimittäin pääsin vihdoin kokeilemaan surffausta. Matka tonne oli kyllä yhtä helvettiä. Queenslandin reittiopasta vastaava oli sitä mieltä, että mun kannattaa matkustaa viidellä eri bussilla ja kahdella eri junalla tonne Gold Coastin The Spit -rannalle. Noh, koska se yleensä on oikeessa ja neuvoo parhaat reitit lähdin seikkailemaan sen opastuksella. Ei tosiaan ois kannattanut, kun tiiän että ton matkan taittaa yhdellä bussilla ja junalla kaikkein helpoiten (ja nopeiten). Loppujen lopuksi taitoin vikan välin matkastani taksilla, koska Australian julkinen liikenne ei vaan toimi. Osaan varmasti taas arvostaa julkisia kun pääsen joudun takaisin Helsinkiin! Kolme ensimmäistä bussimatkaa meni kuitenkin aika nopeasti, koska juttelin koko matkan Suomeen kaikille ihanille! Mun liittymään kuuluu siis täällä myös puhelut Suomeen. Taisin olla vähän excited pitkän puhelun jäljiltä, ja unohdin leimata Go cardi

Hey y'all! Viime keskiviikkona koin jotain ihan mieletöntä! Lähdettiin aikaisin aamulla yhden saksalaisen au pairin kanssa kohti Mooloolabaa (seriously, nää paikkojen nimet :D), josta napattiin vene, joka vei meidät merelle tsekkailemaan ryhävalaita! Niin, ja nähtiinhän me myös valtava parvi delfiinejä matkustamassa aallonharjalla. The Wharf - Mooloolaba The Wharf, toi ihana käytävä jatkui siis vaikka kuinka pitkälle, ja oli täynnä vesijetti-vuokraamoja, kauppoja, kahviloita, ravintoloita ym. Vene, jolla liikuttiin koko päivä Maisemat kun oltiin vielä kiinni laiturissa! Tarkkasilmäisimmät saattaa erottaa 'paddle boarders'. Noi siis seisoo surffilaudoilla ja meloo päästäkseen eteenpäin. Ja sitten niihin valaisiin. En jotenkin ikinä oo tajunnut miten valtavia valaat ihan oikeasti on! Kyllä pisti vähän hiljaiseksi jo ensimmäisen näkemämme valaan tullessa melkein kiinni meidän pikku paattiin... Onneksi laivan henkilökunta oli todella asiansa osaavia ja