Hongkongin ja Suomen eroja

Heippa! Sain palautetta siitä, etten voi pyytää tilaamaan blogiani ja sitten lopettaa kokonaan kirjoittamista. Pahoittelut hiljaiselosta ja lupaan kirjoitella useammin jäljellä olevien kahden vaihtokuukauden aikana!

Kirjoitin aikoinaan postauksen Australian ja Suomen eroista. Se on yksi tämän blogin kestosuosikkeja, joten ajattelin nyt kirjoitella samantyyppisen setin myös Hongkongista. Totta kai Suomi ja Hongkong eroavat monella muullakin tapaa toisistaan, mutta tässä asioita, joita olen havainnut omassa arjessani täällä. Ehkä joukosta löytyy myös jotain hyödyllistä tänne suunnalle matkaaville.

Tavat ja kulttuuri

Hongkongilaisilla on sekä kiinalainen että englanninkielinen nimi. Usein enkkunimet ovat tavallisia britti- tai jenkkinimiä, mutta välillä vastaan tulee erikoisempiakin. Mulla on kaveri nimeltään Miumiu, eräällä kurssillani on Royal ja kaupassa mua palveli kerran Tomato.

Paikalliset eivät ymmärrä juurikaan sarkasmia. Vitsailtiin muiden vaihtarien kanssa siitä, että mä näytän ihan kiinalaiselta, kun mulla on tän värinen tukka. Paikallinen jäbä tuijotti meitä suu auki ja intti pitkään vastaan. Lopulta jouduttiin kertomaan tälle raukalle, että me vain vitsailtiin. Myöskään maalaisjärki tai tilannetaju eivät ole yhtä yleisiä kykyjä kuin Suomessa, ja esimerkiksi sääntöjä noudatetaan täällä hyvin kirjaimellisesti ilman pienintäkään tulkinnan varaa.

Aika käsitetään täällä tosi eri tavalla. Paikoista ja tapaamisista on ok olla vaikka tunti myöhässä. Koulussakaan ei olla kovin tarkkoja siitä, saavutaanko luennolle ajoissa. Opettajat aloittavat luennot myöhässä, koska ilmoittavat odottavansa mahdollisesti myöhässä saapuvia opiskelijoita. Toisaalta pari paikallista kaveriani oli lukenut, että suomalaiset ovat aina ajoissa ja odottivat minua tästä syystä kerran 15 minuuttia etuajassa oven edessä ja ihmettelivät, kun tulin paikalle vasta sovittuna aikana.

Jos luulit, että suomalaiset ovat kovia jonottamaan lentokoneeseen pääsyä tai ilmaisia ämpäreitä, et ole nähnyt vielä mitään. Täällä nimittäin rakastetaan jonottamista! Bussipysäkeillä on katuun piirretyt viivat jokaiselle siitä kulkevalle linjalle, johon ihmiset asettuvat jonottamaan. Joskus käytössä on jopa aitoja. Myös koulun hisseihin on aidattu jonotusalue ja aamuisin jono on käsittämättömän pitkä. Vieressä kulkevat portaat, mutta niitä kulkevat lähinnä vaihto-oppilaat.

Liikenne ja liikkuminen

Autot eivät väistä täällä suojatiellä käveleviä ihmisiä, vaan suojatielle astutaan vain silloin, jos autoja ei ole näkyvissä. Liikenne on täällä välillä aika hurjaa, mutta paljon rauhallisempaa kuin vaikka Vietnamissa tai Thaimaassa.

Ihmisiä täällä on paljon. Paikalliset ovat myös kovin hitaita kävelijöitä, eivätkä osaa väistää tai kulkea kadun reunaa. Olen tottunut törmäileviin ja leveästi kulkeviin ihmisiin, mutta edessä matelevat ihmiset saavat ärsyyntymään edelleen joka kerta.

Voin laskea kahden käden sormin kerrat, jolloin olen nähnyt kun ihmiset ulkoiluttavat koiriaan. Sen sijaan täällä näkee hyvin usein pieniä koiria työnnettävän koirille suunnitelluissa rattaissa. Koiria puetaan valitettavan usein myös mitä kummallisimpiin asuihin.

Bussien lisäksi myös sporat on täällä kaksikerroksisia.

Ruokakulttuuri

Ruokakaupassa on eläviä kaloja akvaariossa ja niistä saa sitten valita mieleisensä. Välillä ihan pienissäkin marketeissa tulee vastaan eläviä rapuja ja kaloja.

Ravintoloissa kaloille ja muille mereneläville on usein ilmoitettu hinnaksi "päivän markettihinta". Se kannattaa kysyä ennen tilaamista. Kerran perheen kanssa Singaporen reissulla tilasimme pöydän täyteen kaloja ja hummereita, ja lasku olikin lopulta yli 500 euroa... Sama voisi käydä täällä helposti.

Kun ravintolassa on valmis tilaamaan, nostetaan käsi pystyyn tai huidotaan tarjoilijalle. Silloin henkilökunta osaa tulla ottamaan tilauksen. Jännittää ihan, miten osaan käyttäytyä Suomeen palattuani, kun olen niin tottunut jo täällä tuohon. 😂

Ruoka ei tule täällä oikeastaan koskaan samaan aikaan koko seurueelle. Toki etenkin paikallinen ruoka on usein sellaista, jonka koko pöytäseurue jakaa, mutta länsimaalaisissakin ravintoloissa ensimmäisen ruoka on jo kylmää, kun viimeinen saa annoksen eteensä. Tai sitten ensimmäiseksi ruokansa saaneen lautanen on jo tyhjä.

Toki ruoka ja ruokailu on muutenkin erilaista. Voisin kirjoitella hongkongilaisesta ruoasta myöhemmin oman postauksensa.

Pöytä täynnä dim sumeja.

Hongkongilainen katuruoka sisältää muun muassa possun vatsalaukkua ja kananjalkoja, mutta myös grillattua lihaa ja tosi maukkaita kalapullia.

Treenaaminen

Liikunta ei ole täällä kovin suuressa nosteessa. Kaikki paikalliset kaverini, jotka harrastavat jotain liikuntaa, ovat kertoneet syyksi laihduttamisen. Harvalla on edes perustietoa treenaamisesta. Kuntosalilla on tyypillistä, että vaa'alle astutaan ennen treeniä ja treenin jälkeen. Välillä juoksumatosta pidetään jopa taukoa, jonka aikana käydään tsekkaamassa paino. Ne jotka treenaavat vapailla painoilla käyttävät valtaosan ajasta puhelimen selaamiseen. Suomessa salilla näkee pääasiassa hyvällä tekniikalla tekeviä treenaajia, täällä sellainen on harvinaisuus ainakin meidän koulun salilla.

Täällä pätevät myös huikeat lyriikat "jos matka on pidempi ku taksi, me otetaan taksi". Hyötyliikuntaa ei harrasteta ja kävely on kuulemma liian raskasta. Kysyin ekan viikon aikana, kuinka kauan lähimmälle metroasemalle kävelee ja mulle kerrottiin, että se on niin kaukana, että sinne pitää ehdottomasti ottaa bussi. Eräänä päivänä sitten kokeilin ja alle kilsan matkaan menee kymmenisen minuuttia kävellen. Portaita ei kauheasti käytetä, vaan hissillä mennään myös yhden kerroksen matkat.

Muoti

Monilla isoilla muotimerkeillä on Aasiassa aivan omat mallistonsa, joten esimerkiksi Nikellä on täällä valtavasti mageita kenkiä ja vaatteita, joita Euroopassa ei näe. Hongkong on hauska sekoitus kiinalaista ja länsimaalaista kulttuuria. Paikalliset pukeutuvat hyvin eri tavalla kuin kiinalaiset. Hongkongilaisten tyyli on jokseenkin länsimaalainen, mutta ei eurooppalainen.

Kiinalainenkin kulttuuri näkyy täällä. Kaupoissa on erityisen paljon punaisia vaatteita, sillä se on kiinalaisessa kulttuurissa onnen väri. Siksi kiinalaiset hääpuvutkin ovat usein punaisia, vaikka nykyään myös valkoinen on nousemassa länsimaiden ihailun vuoksi yhä yleisemmäksi väriksi ja etenkin hongkongilaisten häämekot ovat usein valkoisia. Laukkakisoissa pitää kuulemma olla punaiset alusvaatteet, jos haluaa voittaa vedonlyönnissä, sillä ne tuovat hyvää onnea.

Hiustyylit eroavat paljon suomalaisista ja länsimaalaisista muutenkin. Toisaalta aasialainen hius on varmaan leikattava eri tavalla kuin hento suomalainen. Miehillä näkee paljon niin sanottua pottatukkaa.

Kuten muuallakin Aasiassa, täällä rusketus on out. Kuulin, että sana valkoinen tarkoittaisi kantoniksi myös kaunista. Valkoista ihoa ihannoidaan suuresti ja kaupoissa myydään itseruskettavien sijaan ihoa valkaisevia rasvoja, deodorantteja ja muita tuotteita.

Luksuskauppoja löytyy joka kulmalta etenkin Hong Kong Islandin ja Tsim Sha Tsuin alueelta.

Kuten sanottu, muitakin eroja löytyy. Kommentteihin voi jättää omia huomioitaan, jos tuntuu että multa on jäänyt havaitsematta jotain tärkeää. Nyt käyn nukkumaan, sillä eilinen yölento Bangkokista söi unia viime yöltä melko tehokkaasti. Koitan ehtiä kirjoittamaan Bangkokista vielä tämän viikon aikana ennen loppuviikon reissua Malesiaan. Hyvää yötä ja kiva kun niin moni jaksaa lukea mun kuulumisia! ❤️